Kastanja-festareilla

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Tänään menemme juhlimaan uuden viinisadon ja kastanjan juhlaa kaupunkiin.

Menimme kaupunkiin, kalasatamaan: siellä oli jo San Andresin juhla alkamassa. Pienissä kojuissa paahdettiin kastanjoita (kuvassa), valmistettiin paikallisia ruokia, ja alueen viinin tuottajat tarjoilivat uutta viinisatoaan maisteltavaksi. Paahdettu kastanja maistuu samalta kuin meidän uusi perunamme. Jos sen siis paahtaisi vaikka uunin hiilloksella.


Kaupungin kadut täyttää mieletön meteli: lapset vetävät perässään kaikkea mahdollista, mistä saa kovan äänen aikaan. Normaalisti lasten vetämien narujen perässä on tyhjiä tölkkejä. Osalla on jopa vanhoja mikroaaltouuneja ja isoja peltisiä oliiviöljypurkkeja. Kaikki lapset lähtivät klo 18 yhdessä pitkässä jonossa kiertämään kaupunkia rämisevine leluineen.

Paikalliset viinintuottajat tarjoilevat satoaan. Myös muuta on tarjolla: juustoja, leipää, mausteita, ja vaikkapa oheisessa kuvassa olevia makupaloja, joiden sisällöstä emme päässeet selville. Pinnalla oli kanelia, ja sisältö oli ikäänkuin raakaa piparkakkutaikinaa. Navidad, sanoi maistattelija. Joulua!

Tänään aioimme myös syödä kaupungilla, paikalliseen tapaan ja hyvin. Lähtökohtana oli Juniorin mieltymys kanaan, ja myös toiveemme syödä kania (paikallinen erikoisuus). Etsiskelimme sopivaa ravintolaa illan mittaan. Ehdimmepä siinä etsiskellessä käydä syömässä tapaksiakin, ainakin omelettia.

Löysimme ravintolan, joka tarjosi kania. Siispä pöytään! Mies tilasi pitkän kaavan mukaan, me naiset lyhyemmän. Ohessa Miehen alkupala, paella. Se oli todella maittava, sisälsi riisin lisäksi kanaa ja äyriäsiä. Kani, jota minä toivoin, ryppyperunoiden kera, näkyy ohessa. Kani maistuu joksenekin jänikseltä. Kastike oli hyvä! Juniorin kana oli parasta kanaa, mitä olen ikinä maistanut. Juniori tosin on ihastunut toisen ravintolan kana-annokseen.

Lasku oli taasen aika alhainen, vain 36 e, vaikka ruoan kanssa joimme ison kannullisen punaviinä ja pepsiä, ja tarjosimme läheisen pöydän cowboylle oluen, ja saimme vielä kaksi isoa jälkkärikakkua....
¨
Viereisessä pöydässä istuksi viehättävä ikääntynyt saksalaispariskunta, jonka kanssa saimme paljon naurua aikaan. Ei haitannut, että yhteistä kieltä ei ollut :), juttua riitti silti! Ja se cowboy, pitkä, laiha, harmaapartainen, hattupäinen mies, joka istui yksinäisen näköisenä toisessa pöydässä: kuultuaan, että sai meiltä oluen, kyseli mistä olemme. Hän oli ilmeisesti merimies, sillä kertoi olleensa sekä Turussa, Helsingissä että Tampereella aikanaan.

Kiva ilta kaiken kaikkiaan. Suomen kello on 0:30, ja meillä pari tuntia vähemmän. Aamun toimet odottavat, joten hyvää yötä!