maanantai 5. joulukuuta 2011
Eilen sunnuntaina haimme esikoisen eteläiseltä lentokentältä. Vuokrasimme auton, jolla kiersimme koko saaren: mennessä länsipuolen kapeita, mutkaisia vuoristoteitä ja tullessa Santa Crutzin kautta nopeaa moottoritietä. Ohessa näkymä menomatkalta vuoristosta. Mitäs tuumitte, T & T, maittaisiko patikkareissu näissä maisemissa?
Vuoristotiet olivat kyllä aikamoinen kokemus. Kävimme todella korkealla, ylitimme koko vuoriston. Menomatkalla poikkesimme nätissä pikku vuoristokylässä syömässä. Pilkullinen kuin dalmatialaiskoira, kaunis ravintola tarjosi perinteistä espanjalaista kotiruokaa. Juniori kokeili possua, Mies nautaa (joka oli kuin meidän karjalanpaistimme, mutta ilman possua), minä otin tonnikalapihvin. Ruoka oli hyvää, tavallista kotiruokaa.
Noin sadan kilometrin menomatkamme sujui hitaasti. Vuoristossa keskivauhtimme oli 20 - 30 km/h. Hitaan vauhdin ja muutaman pysähdyksen vuoksi matkamme kesti nelisen tuntia. Kentällä odottelimme vielä melkein saman verran Esikoisen konetta, joka oli hiukan myöhässä.
Kotimatkalle lähdimme moottoritien kautta. Päätimme, että mutkaisille pikkuteille emme lähde pimeässä. Matka, noin 90 km, taittuikin nopeasti, noin tunnissa. Tulimme perille suoraan, poislukien pientä suunnan kadottamista saaren entisessä pääkaupungissa, La Lagunassa. Tämä yliopistokaupunki on saaren toiseksi suurin, ja uskonnollinen kaupunki, joka näkyi myös puistojen upeissa jouluvaloloistoissa.
Koko perhe on nyt koossa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti