Joulu tuli nopsaan, ja meni vielä nopsempaan. Tänään näimme auringon: se on valtava oranssi pallo lähellä taivaanrantaa. Tähän aikaan vuodesta aurinko on näillä leveysasteilla lähimmillään maata. Silti se on kylmimmillään. Outoa.
Nappasin muutaman kuvan valoisan aikana kotipihaltamme. Tässä yksi niistä.
Terveisemme kotimatkalta! Olemme juuri Norwegianin lennolla Teneriffalta Helsinkiin. Maanopeutemme on 787 km / h ja korkeutemme 10 363 m. Tekniikka on edennyt, nyt tylsillä lentomatkoilla voi tehdä töitä, surffailla muuten vaan netissä tai vaikka päivittää blogia, jonka päivittäminen viimeisten päivien aikana on ollut vähäistä puuttuvan nettiyhteyden vuoksi.
Eilen vietimme viimeisen päivän Teneriffalla. Sää oli aamusta kuuma, sitten tuli pienoinen helpotus: taivas täyttyi pilviharsosta. Kävelimme läheisessä kylässä, nimeltään Las Abricot kahvilla ja tutustumiskierroksella.
Iltapäivällä kävimme vielä syömässä hyvin, sitten vielä uima-altaalle ja lopulta aikaisin nukkumaan. Tänä aamuna lähdimme hotellista mukavan respaisännän saattelemana: Juniorin pitää opiskella espanjaa, ja tulla takaisin treenaamaan kieltä, ja opettamaan suomen kieltä Himas-nimiselle miehelle :)
Olemme Helsingissä vähän jälkeen 22 tänä iltana. Muutama tunti hotellissa, ja aamukoneella kotia kohti!
Sunnuntaina kavimme heti aamusta aamiaisella paikallisessa baarissa. Siella oli noin kymmenen suurta tv-ruutua seinalla, silla Britit katsovat jalkapalloa alati. Golf de Sur nayttaisi olevan Brittien suosima paikka. Golfareita on paljon, ja upeita golfkenttia. Taalla ei ole muita Suomalaisia havaittu, eika Espanjan kielta kuule missaan. Paikka on siis todella turistirysa. Taalla onkin ihan mukava viettaa oikeata lomaa, loikoilla uima-altaalla ja ottaa rennosti.
Juniori on pulikoinut altaassa koko paivan. Hanellekin alkaa jo tulla vahan rusketusta, on ollut niin varovainen auringossa olon kanssa.
Olemme tavanneet muutaman mukavan Britin, jotka ovat olleet kiinnostuneita Suomesta - niin historiasta kuin taman hetkisesta tilanteestamme Euroopan unionissa. Yllatys ei ollut, etta ainakaan tapaamamme Britit eivat paljoa Suomesta tieda: edes Nokian brandin he eivat tienneet olevan Suomalaisen.
Eras Britti kysaisi kuullessaan, etta olemme olleet nelja viikkoa Puertossa, miten vertailisimme naita kahta paikkaa. Kerroimme, etta naita ei voi vertailla: Puertossa asuimme keskella pienta kylaa, paikallisten asukkaiden kanssa, ja elimme normaalia arkea. Nyt olemme turisteille rakennetussa kylassa, jossa ei ole paikallisuudesta tietoakaan. Molemmissa on puolensa, mutta perheemme on yksimielinen siita, etta pidemman aikaa viettaisimme ehdottomasti Puertossa. Tallaisissa paikoissa, kuten Golf de Sur, voisi kayda valiin lomailemassa.
Lauantaina aamulla pakkasimme loput tavarat ja pesimme isantavaelle petivaatteet parvekkeelle kuivumaan. Jatimme kirjeen heille, kiitimme mukavasta ajasta heidan talossaan, ja vedimme laukkumme bussiasemalle. Paasimme ensimmaiseen etelaan menevaan bussiin. Jaimme pois lentoasemalla ja otimme siita taksin Golf de Surin kylaan.
Vuokraamamme huoneisto osoittautui odotettua paremmaksi: kaksi isoa makuuhuonetta, molemmissa oma kylpyhuone, iso olohuone ja ruokailutila seka keittio. Loistava paatos reissullemme!
Alueella on uima-allas, ja sinne menimmekin loikoilemaan, kun ensin olimme kayneet syomassa. Katselimme ihmeissamme lahestyvia lentokoneita - ne kulkevat melkein paaltamme. Melu ei kuitenkaan hairitse.
Illalla teimme kylvyt, ja aamuyosta Mies lahti viemaan Esikoista lentokentalle. Neiti paasi matkaan, ja Eno valmistautui kotikentalla vastaanottamaan paketin mukaansa.
Aamunkoitteessa kävimme rannalla kävelemässä ja ihastelemassa meren hengittämistä aaltojen avulla. Tällä viikolla se onkin ollut todellista syvään hengittämistä, sillä aallot ovat vaikuttavan korkeita ja äänekkäitä.
Rannalta tullessamme poikkesimme tuttuun kahvilaan aamiaiselle "Breakfast Continental". Yksi aamiainen riitti kahdelle oikein mainiosti. Aurinko alkoi aamiaisen aikana pilkottamaan Teiden vuorijonon takaa.
Kotiin tultuamme olemme siivonneet koko talomme (kuvassa), ja pakanneet huomisaamun etelään lähtöä varten. Titsa nro 343 lähtee aamusella kaupungin bussiasemalta. Siellä sitten uudessa paikassa vielä tiistaihin saakka.
Jouluradio soi, ulkona on lämmin päivä, aallot lyövät rantaan, ja olo on mukavan rauhallinen ja vapautunut. Neljännen Puerton viikon lopulla kotiin paluuta alkaa tietoisesti odotella. Lunta, kylmyyttä, hiihtolatuja. Joulun hämärän tunnelmaa, koko päivän aamusta iltaan. Luulenpa, että kuukauden aurinkokylpy auttaa jaksamaan loput hämärät talvikuukaudet ilman D-vitamiinilisää.
Kuuma päivä. Kävimme merivesialtainen lähellä sijaitsevassa kauppakeskuksessa. Sieltä bongasimme kylmäkaapista makean näköisiä täytekakkuja.
Viimeisten Puerton päivien tekemättä jääneet tekemiset ovat nyt teon alla. Vielä pääsee rannalle tuntemaan tyrskyjen pisarat, auringon lämmön iholla, ja vielä ehtii katsella kirkasta tähtitaivasta sekä hassusti kellottelevaa kuuta kahtena yönä. Lauantaina aamulla suuntaamme Teneriffan eteläkärkeen, San Miguel de Abona -kylään. Sieltä sitten tiistaina koneella Helsinkiin, ja keskiviikkona aamusta koneella kotiin.
 |
| http://www.spain-tenerife.com/fi/photos/tenerife/puerto-de-la-cruz/gal47.html |
Tiistainen iltapäivä vierähti, nopeasti. Päivät vierivät oikeastaan liian nopeasti. Toisaalta tietää ajan rajallisuuden täällä, joten kotiinlähtö maistuu hyvältä, mutta kyllä loput hetket täälläkin tuntuvat niin mukavilta!
Tytöt kävivät shoppailemassa, samoin Mies. Minä kävin hierojalla ja kampaajalla, leikkaus ja värjäys "chokolade". Mukavaa välillä hemmotella itseään. Äitinä elämä tahtoo olla muiden odotusten kuuntelua ja täyttämistä.
Mies käytti tytöt tapaksella ja tuli odottelemaan minua kampaajalle. Iltapäivämme olikin mukava: kävimme ylempänä vuorella, istahdimme tapasbaareihin ja nautiskelimme auringosta: yhdessä tapasbaarissa lasit viiniä ja päivän tapas. Saimme valkoviinilasilliset sekä paellaa jättiläiskatkarapujen kera. Toisessa tapasbaarissa Calle Lomolla lihapullia ja paikallista juustoa punaviinin kera. Baarissa soi AC/DC :) Olipas kotoinen olo! Kotiinpäin menenssämme poikkesimme "Mummon baarissa", jossa jo vuosi sitten viivähdimme. Siellä nautiskelimme olutta ja sianpotkaa, sitä kokonaisena kuivattua. Jam! Kysäisimme mummosta - baarissa työskentelevät, ilmeisesti perheenjäsenet, kertoivat hänen olevan "lepäämässä" eli eläkkeellä. Baari on todella viihtyisä, asiakaspaikkoja sisätiloissa noin kymmenkunta.
Vielä haimme "irkkukaffeebaarista" tytöille kotiin tuliaisiksi hymyilevät naamakeksit. Opettelimme samalla baarimikon kanssa espanjaa.
Nyt kotona, vielä on valoisaa pari tuntia (täällä kello 17:33), kuuntelemme jouluradiota netistä ja nautiskelemme ajatuksesta, että huomenna menemme upeaan vanhaan kirkkoon laulamaan Suomalaisia Kauneimpia joululauluja!
Tästä kuvasta voi vähän hahmottaa, kuinka korkeina aallot lyövät rantaan. Napsauta kuvaa, niin saat sen suuremmaksi.
Ohessa Punta Bravasta paikallisten suosiman ravintolan ruokalista. Ruoka on hyvää, annokset ovat isoja, ja hinnat edullisia. Kotiin palattuamme pitää ottaa pienoinen laihdutuskuuri :) sulattaa paikallisten makujen tuomat muutamat kilot hiihtoladulla.
Eilen maanantaina oli mukavan lämmin päivä. Iltapäivällä alkoi tuulemaan, mutta sää oli siltikin lämmin. Työt ja opiskelut hoidettuamme menimme rantaan. Aallot löivät korkealle, ja rannalla olikin punainen lippu varoittamassa uimareita. Tuulessa vellova meri on aika pelottava elementti vaaramaisemien asukeille.
Viime yönä on myös tuullut kovaa. Tuulen kohina ja meren aaltojen pauhu kuuluu sisätiloihin asti. Tiedossa on kuitenkin taas lämmin ja aurinkoinen päivä.
Minä menen tänään hierojalle nautiskelemaan lihasten mylläämisestä.
Ohessa muutama kuva alueen arkkitehtuurista. Minua viehättävät erityisesti siniset talot valkein ikkunanpielin ja parvekkein. Johtuisiko siitä, että kotitalo Suomessa on saman sävyinen?
Esikoinen lähtee pari päivää aikaisemmin kotiin kuin me muut. Esikoinen lähtee 18.12, me 20.12 kotiinpäin. Siispä suuntaamme jo lauantaina, 17.12 koko porukka Teneriffan eteläkärkeen, lähemmäksi lentokenttää. Varasimme juuri kolmeksi yöksi huoneiston Sunset View Club-hotelllista. Junori päässee pulikoimaan uima-altaaseen, joka meiltä täältä Cruzin asunnosta on puuttunut. Toki olemme käyneet meressä uimassa, ja merivesialtailla pariin otteeseen.
Nyt reissumme alkaa olla jo siinä vaiheessa, että jokainen uusi viikonpäivä on viimeinen täällä. Helsingistäkin varasimme jo viimeiseksi reissuyöksi huoneen.
Sunnuntain aamun hetken hengähdyksen otimme Esikoisen kanssa kävelemällä kaupunkiin. Katselimme hänelle vaatteita ja kävimme Kolumbus-kahvilassa nautiskelemassa maitokahvit ja herkullisen leivoksen. Kotona odottaville ostimme mukaamme tuoretta leipää. Maailmankuulu Kristofer Kolumbus patsasteli aamun kahvilassa. Sanotaan, että eräälle maailmanvalloitukselleen hän lähti juuri Puerto de la Cruzin satamasta. Siitä samasta, missä nyt on kalasatama ja basaarikadut.
Sillä aikaa Juniori oli suorittanut loput uskonnon tehtävät ja tehnyt kokeenkin. Minun osaltani opetusurakka on nyt lopuillaan. Mies jatkaa biologian ja maantiedon merkeissä maanantaina. Kuudesluokkalainen ei ole mitenkään helppo oman äidin opetettava, ja toivon mukaan koulussa ei ole samanlainen meininki. Vaikka itse olen opetusalalla, voin sanoa, että haastavampaa opetettavaa ei ole kohdalle aikaisemmin sattunut. Ei siksi, etteikö tieto menisi perille, mutta ilmeisesti äidin opetusta vastaan pitää kapinoida. Olisipa ollut karttakeppi mukana, olisin muutaman kerran näpsäyttänyt sormille niinkuin ennenaikaan koulussa kurittomille tehtiin.
Tämän päivän lounaspaikkaa lähdimme hakemaan pienestä kylästä, Romanticasta. Kävelimme sinne Punta Bravan, Burgadon ja El Toscalin kylien läpi. Punta Bravassa oli joulun avajaiset. Bongasimme tutun hahmon ihmisvilinästä: Joulupukki! En ihan ehtinyt saada tummahipiäistä pukkia kuvaan, niin kiirettä hän piti. Ja näyttäisi olevan vapaalla juomasta päätellen. Tosin täällä on yleinen tapa nauttia lounaalla olutta tai viiniä, työaikanakin.
Punta Bravan joulun avaus oli tyystin erilainen kuin meidän. Kadulla oli nuorista miehistä koostuva rumpujoukko, ja tanssitytöt tanssahtelivat heidän perässään latinorytmiä. Otin videokuvaakin, mutta en saanut sitä ladattua vielä blogiin.
Kylä toisensa jälkeen, kun vuoristossa käveleskelee katuja. Pieniä, kauniita, tiiviisti rakennettuja kyliä. Romantica oli rauhan tyyssija, asuinalue meren äärellä. Kylästä itsestään ei löytynyt sunnuntaina kuin kahvila, josta ei tänään saanut ruokaa. Kävelimme siis El Toscaliin ja istahdimme lounaalle Venetsialaiseen pizzeriaan. Lohipizzaa, tonnikalapizzaa ja kanaa söimme. Toimme kotiin Esikoisellekin, joka ei jaksanut lähteä mukaamme kävelyreissulle. Kävelykilometrejä lounasreissullemme tuli noin 9.
Ohessa kuva Shellin asemalta. Bensan ja dieselin hinnat ovat jonkin verran alhaisemmat kuin meillä.
Tänään aurinko on ollut pilviverhon takana. Mukavaa välissä! Silti lämpöasteita on 23.
Lauantaipäivän vietimme taas Loro Parquessa. Esikoinenkin näki nyt kaikki show´t ja ihanan orkideapuiston sekä värikkäät papukaijat. Kovin hän piti myös magnusteista :) Oheisessa kuvassa taustalla olevaa mustaa pantteria ihailimme ja vähän ihmettelimmekin, sillä sen karva ei olekaan tasaisen musta, vaan tietyssä valossa siinä näkyy mustia pilkkuja tai pyörylöitä.
Parkista tullessamme pysähdyimme kevyelle lounaalle Punta Bravan kirkon luona olevaan mukavaan kahvilaan.
Aamusta opiskelimme, sitten menimme rannalle iltapäiväksi. Rannalta tullessamme kävimme pienessä ravintolassa syömässä välipalan. Nyt otimme nokoset parvekkeelle odotellen auringon laskua. Suihkuun, ja pukeutumaan - ja kaupungille katselemaan, josko löytyisi pientä jazz-klubia illanviettoon :)
Aikaisemmassa postauksessa esittelimme vesivarastojamme. Juomavettähän on meillä kymmeniä litroja, haimme sitä kun auto oli vuokralla päivän. Sitä kuluukin neljällä henkilöllä paljon päivässä. Hanavettä emme juo, sillä se on merivedestä puhdistettua, eikä maistu hyvältä. Juotavaahan se on, ei siinä mitään.
Mitäs muuten juomme? Limpparia. Tytöt tykkäävät kovasti varsinkin Fantan ananaksen makuisesta limpparista. Myös mandariini maistuu. Juomme myös olutta. Mies tykkää paikallisesta punaviinistä, minä sangriasta. Sangria on Espanjan perinteinen juoma, sekoitus punaviiniä ja appelsiinimehua.
Juniori tykkää myös jääteestä. Kahvilassa nautiskelemme yleensä maitokahvia, joka täällä tehdään hyvin ja hartaasti, ja tarjoillaan pöytään. Taitaa olla paluu arkeen, kun kotiin tullessamme menemme kahvilaan, eli huoltoasemalle, otamme itse kahvin, menemme kassalle ja siirrymme pöytään, josta kahvin juotuamme viemme astiat tiskiin.
Joulukuussa Teneriffalla on useita pyhäpäiviä keskellä viikkoa. Suomen Itsenäisyyden päivänä, 6.12. vietimme täällä myös Perustuslain päivää, "Día de la Constitución". Vuonna 1978 perustuslain myötä Baskimaasta, Kataloniasta ja Galiciasta tuli itsehallintoalueita.
Tänään, 8.12. on taas pyhäpäivä: on "Inmaculada Concepción", eli Neitsyt Marian neitseellisen sikiämisen kunniaksi vietetty juhlapäivä.
Kansallisten juhlapäivien lisäksi Espanjan itsehallintoalueilla, kaupungeilla ja kylillä on suuri määrä erilaisia paikallisia juhlapyhiä, fiestas locales. Suurimmissa kaupungeissa myös eri kaupunginosilla on omat juhlapäivänsä tai -viikkonsa (fiestas del barrio).
Onpas meren yllä tänä aamuna komea täysikuu! Kuusta on hankala saada hyvää kuvaa normipokkarilla, mutta ohessa kuitenkin yritys. Kuu on ruosteen punainen, ja luo myös ympärilleen maagisen punertavan valon.
Tänään Juniori opiskelee eiliseen tapaan historiaa, ja pidämme kokeenkin. Sen jälkeen lähdemme merivesialtaille, sillä päiväksi on luvattu aika lämmintä säätä.
Täällä osataan koristella kaupunki joulutunnelmaan sekä jouluvaloin, että joulutähti-istutuksin. Osataan täällä toisaalta Suomalaiseen makuun ylimenevä koristelukin: parvekkeilta roikkuu valoketjuista tehdyistä tikapuista kolme itäisen maan tietäjää tai joulupukki. Jouluvalot ovat yksityisillä parvekkeilla pääasiassa vilkkuvia värivaloja.
Seuraavassa muutama kuva tunnelmasta kaupungilta.
Vietimme Itsenäisyyspäivää, tottakai. Kävimme katsomassa rannassa Puerto de la Cruzin kaupungin Suomalaisille järjestämään juhlaa. Kävimme rannalla ja Punta Bravan kylässä kävelemässä, ja istuksimme kahviloissa.
Esikoinen ottaa aurinkoa. Me muut alamme olla jo vähemmän innostuneita varsinkin keskipäivän kuumista tunneista. Mies sanoikin, että "aurinko ottaa kovasti päähän" :)
Illalla menimme kaupungille Itsenäisyyspäivän illalliselle. Muutama tunti vierähti, kun tytöt halusivat shoppailla, ja kun katselimme runsaasta ravintolavalikoimasta sopivaa paikkaa. Tartuimme erään sisäänheittäjän innostuneeseen otteeseen, ja menimme sisäpiharavintolaan. Tytöt valitsivat listalta kanaa (erinomaista), minä otin "jotakin mereneläviä grillattuna" ja Mies otti lihavartaan. Minun annokseni koostui grillatusta mustekalasta. Valkoisia palleroita, joista lähtee onttoja lonkeroita. Illalla katsoin vielä netistä, mitä oikeastaan söin. Ei selvinnyt - saattoi olla tursasta tai jotain.... hyvää oli, erittäin proteiinipitoinen ateria. Muiden annoksissa oli höyrytettyjä juureksia, jota maistuivat hyviltä!
Eilen sunnuntaina haimme esikoisen eteläiseltä lentokentältä. Vuokrasimme auton, jolla kiersimme koko saaren: mennessä länsipuolen kapeita, mutkaisia vuoristoteitä ja tullessa Santa Crutzin kautta nopeaa moottoritietä. Ohessa näkymä menomatkalta vuoristosta. Mitäs tuumitte, T & T, maittaisiko patikkareissu näissä maisemissa?
Vuoristotiet olivat kyllä aikamoinen kokemus. Kävimme todella korkealla, ylitimme koko vuoriston. Menomatkalla poikkesimme nätissä pikku vuoristokylässä syömässä. Pilkullinen kuin dalmatialaiskoira, kaunis ravintola tarjosi perinteistä espanjalaista kotiruokaa. Juniori kokeili possua, Mies nautaa (joka oli kuin meidän karjalanpaistimme, mutta ilman possua), minä otin tonnikalapihvin. Ruoka oli hyvää, tavallista kotiruokaa.
Noin sadan kilometrin menomatkamme sujui hitaasti. Vuoristossa keskivauhtimme oli 20 - 30 km/h. Hitaan vauhdin ja muutaman pysähdyksen vuoksi matkamme kesti nelisen tuntia. Kentällä odottelimme vielä melkein saman verran Esikoisen konetta, joka oli hiukan myöhässä.
Kotimatkalle lähdimme moottoritien kautta. Päätimme, että mutkaisille pikkuteille emme lähde pimeässä. Matka, noin 90 km, taittuikin nopeasti, noin tunnissa. Tulimme perille suoraan, poislukien pientä suunnan kadottamista saaren entisessä pääkaupungissa, La Lagunassa. Tämä yliopistokaupunki on saaren toiseksi suurin, ja uskonnollinen kaupunki, joka näkyi myös puistojen upeissa jouluvaloloistoissa.
Koko perhe on nyt koossa.
Pelasimme lauantaina karkkibingoa. Löysimme bingopelin paikallisesta "halpahallista" iltapäiväkävelyllä käytyämme. Karkkibingon palkinnoiksi otimme kaupasta suklaavalikoiman. 
Kävimme tänään Lorp Parque´ssa. Mukava paikka, jossa viihtyy kokonaisen päivän. Näytökset ovat mahtavia. Ohessa kuva kenties kuvatuimmista hahmoista akvaariossa: ihmiset sukelluspuvuissaan puhdistamassa akvaarion lattiaa.
Puisto on todella näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Pois lähtiessämme hankimme liput seuraavaa käyntiä varten (kunhan Esikoinen on mukana).
Ohessa kuva puiston yhdestä vetonaulusta: valkoisesta tiikeristä. Viihdyimme puistossa viisi tuntia, katsellen esityksiä ja monivärisiä papukaijoja, alligaattoreita, merihevosia, haita, magnusteja, orkideoita, miekkavalaita, delfiinejä.... kunhan Esikoinen tulee, käymme puistossa uudelleen.
Näkymiä parvekkeelta aamuisin: aurinko nousemassa vuoren takaa. Täällä saaren Pohjoispuolella se alkaa näkyä vasta sitten, kun jaksaa nousta korkean vuoren takaa. Taas iltaisin meidän aurinkomme laskee aikaisemmin kuin saaren Eteläkärjen asukkailla.
Näkymä merelle ja kaupunkiin päin näyttää, että tuuli tuo kohtalaiset aallot rantaan. Kaupunki herää. Aamu on lämmin ja usvainen. Tulossa taas mukavan lämmin päivä.
Äänetkin alkavat kuullostaa tutulta: aamulla kukko kiekuu. Aallot lyövät rantaan. Alakerran isäntämme käynnistää auton ja vie tyttärensä kouluun. Banaaniplantaasin rakennukseen viime viikolla tuotu pässi päkäpään poikanen itkee äitinsä perään. Sitä naapurin koira käy haukkumassa parvekkeella. Plantaasille rakennetaan, työmiehet keskustelevat päivän töistä kunnes käynnistävät betonimyllyn. Linnut laulavat virkeästi. Juniori sanoi nähneensä talitintin, mitä epäilimme. Eilen kuitenkin paperikaupassa huomasimme alueen lintukirjan, jossa kannessa komeili sinitiainen.
Laitoimme päivälliseksi meren eläviä: ohessa lähisupermarketin kalatiskin antimia. Ostimme meriahventa ja jättiläiskatkarapuja.
Ohessa myös esimerkki kaupungin jouluasusta. Punaisia ja valkoisia joulutähtiä puistot pullollaan!
Tänään torstaina on ollut työpäivä. Olen ollut AC- ja Skype -palaverissa kollegani kanssa. Juniori on ollut Skype-yhteydessä kouluunsa, ja äidinkielen tunti käytiin siten. Ope jätti välitunniksi yhteyden auki, joten hän sai jutustella koulukavereidensa kanssa. Myös matematiikkaa on opiskeltu, ja tehty koe. Toivottavasti sekin meni hyvin, sillä ope kertoi, että englannin koe oli mennyt kympin arvoisesti :)
Iltapäväivällä lähdimme käymään kaupungilla. Juniori kävi Benettonilla, ja me odotimme Plaza de Charcolla. Söimme tapaksia ja Kanarialaista kanaa. Istuksimme aikamme, ja siirryimme seuraavaan ravintolaan, jossa nautiskelimme paellaa. Siinä oli taas riisiä, kanaa, simpukoita ja jättiläiskatkarapuja. Nam!
Kotiin tultuamme istuksimme terassilla, kunnes aurinko laski Teiden taakse. On ollut todella lämmin päivä, vielä illalla oli 26 astetta varjossa. Toivon mukana lämpimiä säitä suodaan sittenkin, kunhan Esikoinen tulee luoksemme. Mies kävi tänään varaamassa auton sunnuntaiksi. Citroen C3 taisi olla malli, jolla sunnuntaina haemme Esikoisen eteläiseltä lentoasemalta.
Kotona kaikki hyvin. Naapurin Sisko on pitänyt huolta kiinteistöstämme, ja nyt Maija ja Esikonen ovat kotosalla. Sitä ennen myös Remonttireiska on ollut tekemässä viimeistelytöitä. Sisko, käypä kysymässä Maijalta kampanisujen tekohommista :)
Kävimme kaupassa, ja ostimme paikallista kalaa ja jättiläiskatkarapuja. Jospa postaamme illalla sekä päivällisestämme, että ruokakauppojen antimista, joita olen kuvaillut pitkin matkaa. Ruokakauppojen antimet ovat tyystin erilaisia kuin meillä. Ei puhettakaan valmisruokahyllyistä, eikä myöskään maitohyllyjä näy!